Perusidea näissä impedanssimuuntimissa on se, että käämin impedanssi alimmalla käyttötaajuudella on nelinkertainen verrattuna siihen kytkettyyn impedanssiin. Siis kun sovitamme jotain 50 ohmin koaksiaaliin, läytyy koaksiaalikäämin impedanssin olla 200 ohmia alimmalla käyttötaajuudella. Ei tämä nokon nuukaa ole, mutta antaa jonkinlaisen hehtaarisuunnan. Tälläkin foorumilla esillä ollut Mini Core Calculator on erinomainen ohjelma toroidikäämien mitoituksessa.
Toinen asia sitten on käämintätapa. Trifilaarinen käämitys on ehkä paras kun haetaan äärimmäisen laajaa taajuuskaistaa, mutta tyydyttäessä kapeampaan kaistaan löytyy asiaan toisiakin mielipiteitä. Joissain piireissä kovasti arvostettu John Bryant on tutkinut asiaa aika perusteellisesti ja päätynyt kehteen erilliseen käämiin:
www.dxing.info/equipment/impedance_transformer_bryant.doc Tässä perusteellinen artikkeli impedanssimuuntajista:
http://www.dxing.info/equipment/impedance_matching_bryant.pdf Majakkabandille kaksikääminen ratkaisu riittää hyvin, ja yksi tärkeä pointti on galvaaninen erotus joka on aina plussaa häiriömielessä.
-Reijo-