Moro,
 
Mitenkä olette hoitaneet antennien johdot sisältä talosta ulos?
 
T: Jarmo

Ikkunan tai oven karmin ja seinän välissä pitäisi olla sopiva rako. Listoja voi joutua vähän irrottelemaan. Jäykempää lankaa ensin läpi ja sillä vedät antennikaapelin.
 
Jarno

Yksinkertainen homma. Ainakin teoriassa. Reikä seinään ja kaapeli läpi siitä.
Käytännössä joskus tiettyjä vaikeuksia varsinkin kerostalossa, missä
 puolen metrin betoniseinät.  Ratkaisin asian tuuletusikkunan kautta siten,
että purin lukitushelat ja itse lukon pois. Silloinhan siihen jää jo valmiiksi
sopiva reikä puoleen väliin asti. Siitä vaan sitten RG-58:n paksuisella terällä (8mm?) poraamaan
loppuosakin lävitse. Kun siinä on jo sitä reikää alunperinkin, niin ei tarvitse
pelätä poraavansa lasiin. Kun muistaa pujottaa sen päällimmäisen koristehelan
ennen juotoksia siihen koksiin, saa helan ruuvattua paikalleen, jolloin näyttää tuloskin siistiltä.
Ikkunassa on kaksi lukitusta, joista toinen riittää pitämään räppänän kiinni. Vaatii
tietysti puupokat, niin on vähän helpompi.
 
Ja kun joskus myy tai muuten luopuu asunnosta, ei uusi omistaja näe mitään ylimääräisiä
reikiä missään.
 
Olen joskus porannut kyllä suoraan puisen ikkunapokan läpi tarpeeksi pitkällä poranterällä.
Siinä jäi reikä seuraavan asukkaan ihmeteltäväksi. Reikähän on helppo peittää vaikka kukkakepin
taikka vaikka kynän tai koksin pätkällä. Silloin ei äkkinäinen huomaa reiästä tulevaa mahdollista valoa.
 
Mökillä porasin sisäpaneeliin isomman reiän johon mahtui viinipullon korkki mukavasti. Panelin
takana oli vain eristevillat ja sen takana tuulensuojapahvi, koska se meni vinttitiloihin. Pullonkorkkiin
porasin taas RG-58:n paksuisen reiän ja halkaisin korkin. Kaapeli väliin ja korkin puolikkaat panelin reikään
ja taas näytti oikein siistiltä. Kaapeli nousi nurkassa sylös melkohuomaamattomasti katon rajassa olevaan  
pullonkorkkiin. Ei edes emäntä valittanut.
 
Olen nähnyt myös eräässä 80-luvun kerrostalossa sellaisen tapauksen, että parvekkeen oven alla
olevasta kynnyksestä oli sahattu 15x15 cm kokoinen pala pois ja reiästä työnnetty ulos useampi
RG-213 paksuinen koaksiaali. Kaapelit nousivat parvekkeen kautta suoraan katolla olevaan mastoon.
Hamsin isä tosin taisi omistaa koko kerrostalon, joten kukaan ei valittanut.

.. ja kansi päälle  
 

Moro,
 
Ajattelin vetää pari RB-58:a samaan putkeen taloon tulevan sähkönsyötön kanssa. Eli RG:t tulisi talon ja ulkorakennuksen väliin.
Onko tuhoon tuomittu ajatus?Aiheuttaako tuo sähkökaapeli häiriöitä? Tarkoitus olisi laittaa piuhojen taakse MiniWhip ja ALA-100M.
 
T: Jarmo

Veikkaisin että balansoitu linja ( siis kierretty pari, killua tms,) ja muuntajat päihin + maadoitukset muuntajien coaxiaalin puolilta vois olla häiriöttömämpi ratkaisu.
 
-2BUF

Impedanssi saattaa muuttua lähellä olevista johteista. Toki on olemassa suojattua balansoitua kaapeliakin...
Parejen kiertäminen auttaa myös mahdollisesti kytkeytyviin häiriöihin.
 
2BUF

Jokelan mittausasemalla tutustui koaksiaalikaapelien hyviin ja huonoihin puoliin. Asemarakennuksesta 65 metriseen mastoon meni 3 kpl 1 5/8" kaapelia, olisiko kokonaismatka ollut 400 m. 7/8" kaapelia olikin sitten runsaasti ja jossakin 5/8" kaapelia. 1980-luvun puolivälissä tapahtui nolo juttu. Kansainvälinen CCIR HF-työryhmä oli vierailulla ja ao kampanjan mittauksissa tilapäiset ohuet koksit olivat vielä kampanjan mittauksiin käytettävässä aktiivissa DUK mittauskepissä. Ryhmä seisoi siinä ihmettelemässä ja joku havaitsi, että kaapeleista oli jyrsijät syöneet ulkojohtimet näkyviin pitkillä väleillä. Väliaikaiset "RG"t korvattiin heti 5/8" umpi-ulkojohtimisilla kokseilla, jotka tietty kaivettiin maan alle. Minusta Jokelan kaikissa (?) kokseissa oli kupariset ulkojohtimet.
 
UHF Tv-lähettimissä ja Preiviikin MF-antennissa käytetään 6" koaksiaalia mutta sakemannit laittoivat silloiseen uuteen HF-lähetyspaikkaansa  Wertachtaliin 10" kaapelit, niissä liittimiä ei ihan kuka hyvänsä saanut "tinailla". En muista kuinka monta kymmentä kilometriä ao kokseja kaikkiaan tarvittiin. Wertachtal valmistui kai Munchenin 1972 olympialaisiin, eikös sekin ole ollut nk tappolistalla (onneksi). Joka ei ole ollut isotehoisten härvelien kanssa oikeasti tekemisissä, ei oikein tahdo ymmärtää niiden todella huonoja puolia.
 
Löytyi Wertachtal Station 1972 Managerin, dipl.Ing., Johann Strohmayerin selostus asemasta. Koksia tarvittiin kaikkiaan 53 km ja liitosten lukumäärä on 450. 12 lähetintä ja 76 antennia ajettiin Antenna Matrixin kautta siten että pisin väli ("run") siitä antenniin oli 1900 m ja lyhyin 250 m. Koksin tyyppi 50-97/230 Al eli korrugoidun ulkojohtimen ulkoläpimitta 250 mm,  2.5 mm seinämällä. Sisäjohdin 97 mm (annularly corrugated).