Yksinkertainen homma. Ainakin teoriassa. Reikä seinään ja kaapeli läpi siitä.
Käytännössä joskus tiettyjä vaikeuksia varsinkin kerostalossa, missä
puolen metrin betoniseinät. Ratkaisin asian tuuletusikkunan kautta siten,
että purin lukitushelat ja itse lukon pois. Silloinhan siihen jää jo valmiiksi
sopiva reikä puoleen väliin asti. Siitä vaan sitten RG-58:n paksuisella terällä (8mm?) poraamaan
loppuosakin lävitse. Kun siinä on jo sitä reikää alunperinkin, niin ei tarvitse
pelätä poraavansa lasiin. Kun muistaa pujottaa sen päällimmäisen koristehelan
ennen juotoksia siihen koksiin, saa helan ruuvattua paikalleen, jolloin näyttää tuloskin siistiltä.
Ikkunassa on kaksi lukitusta, joista toinen riittää pitämään räppänän kiinni. Vaatii
tietysti puupokat, niin on vähän helpompi.
Ja kun joskus myy tai muuten luopuu asunnosta, ei uusi omistaja näe mitään ylimääräisiä
reikiä missään.
Olen joskus porannut kyllä suoraan puisen ikkunapokan läpi tarpeeksi pitkällä poranterällä.
Siinä jäi reikä seuraavan asukkaan ihmeteltäväksi. Reikähän on helppo peittää vaikka kukkakepin
taikka vaikka kynän tai koksin pätkällä. Silloin ei äkkinäinen huomaa reiästä tulevaa mahdollista valoa.
Mökillä porasin sisäpaneeliin isomman reiän johon mahtui viinipullon korkki mukavasti. Panelin
takana oli vain eristevillat ja sen takana tuulensuojapahvi, koska se meni vinttitiloihin. Pullonkorkkiin
porasin taas RG-58:n paksuisen reiän ja halkaisin korkin. Kaapeli väliin ja korkin puolikkaat panelin reikään
ja taas näytti oikein siistiltä. Kaapeli nousi nurkassa sylös melkohuomaamattomasti katon rajassa olevaan
pullonkorkkiin. Ei edes emäntä valittanut.
Olen nähnyt myös eräässä 80-luvun kerrostalossa sellaisen tapauksen, että parvekkeen oven alla
olevasta kynnyksestä oli sahattu 15x15 cm kokoinen pala pois ja reiästä työnnetty ulos useampi
RG-213 paksuinen koaksiaali. Kaapelit nousivat parvekkeen kautta suoraan katolla olevaan mastoon.
Hamsin isä tosin taisi omistaa koko kerrostalon, joten kukaan ei valittanut.