RJL
|
Tuli siis käytyä vaimon kanssa Keski-Suomessa patikkalomalla, radiot toki mukana. Reissun tarkoitus oli kohotta rapakunto huonoksi kunnoksi, ja siinä taisin onnistuakin. Kun päivässä kävelee 15000...24000 askelta, eikä mitään tasamaastoa, on tällainen ikääntynyt normaalivartaloinen äijä illalla niin sippi että kuuntelusta ei oikein tullut mitään. Ja aamullakin nukutti niin että vain keskiviikkoaamuna onnistuin heräämään kuuden aikaan.
Menimme paikalle lauantai-iltana pimeällä. Asunto oli alarinteellä aika tiheään rakennetulla paikalla, mutta pimeällä ei pitkän ajomatkan jälkeen oikein jaksanut antennipaikkoja haeskella. Sisäantennilla ei kuulunut kuin muutama voimakkaampi asema, pari meni lokiinkin. Sunnuntaiaamuna sitten valkeni totuus. Takapihalla oli tasan yksi kooorkea mänty, sen vieressä matala tiheä mänty jakelumuuntajan vieressä, sitten olikin lenkkipolku jonka poikki ei syöttöjohtoa voinut alemmaksi vetää. Naapuriparitalo heti vieressä, toisella puolella katu. Oli siis yksi vaihtoehto, MiniWhip sinne tiheän männyn sisään siihen puistomuuntamon viereen.
Sunnuntaina radiot taas auki jo päivällä, ihme ja kumma, muuntamo ei tuntunut aiheuttavan mitään ylimääräisiä rutinoita. Pohjois-Suomen asemat kuuluivat hyvin, muuten ei juuri mitään. Sitten illa pimetessä veivailin bandia taas uudelleen. Ihmeen vaisua, hirveän vähän asemia. Ei oikein mtään kauempaa, mahtoiko auringossa olla jotain? Lokiin ei tullut kuin muutama puuttuva ruotsalainen.
Maanantai oli sunnuntain toisinto, ei jaksanut selata, ei ollut asemiakaan, epäilin huonoja kelejä. Kolme ruotsalaista lokiin, jotain täytyy olla vialla? SRT SR51 kuiteknin suhisi entiseen malliin, Sonylla kuului tropiikkibandin asemia kohtalaisesti, oli vaan vaisua. Ei kai pohjoisessa kuuntelu tällaista ole?
Tiistaina oli rankempi retkeilypäivä joten kuuntelu ei edes maittanut. Pyörittelin kuitenkin pitkin iltaa radiota, mutta ei oikein mitään. Ajattelin jo että jotain täytyy olla vialla, niin hiljainen oli bandi. Aamulla oli kuitenkin tullut yksi porauslautta, joitain norjalaisiakin kuului silloin. Summittainen selailu ei tuntunut oikealta taktiikalta kun ei ollut mitään tietoa keleistä. Puuttuvia ruotsalaisia ei enää ollut kuin seitsemän, ja nekin lähes kaikki etelästä joten niitä ei enää kannattanut kytistellä. Päätin yrittää norjalaisia, ainakin pohjoisia sellaisia. Niitä alkoikin sitten kuulua urheiluruudun jälkeen ihan mukavasti. Jotain selkeää parannusta oli tapahtunut keleissä. Ei vaan jaksanut valvoa tarpeeksi.
Heräsin keskiviikkoaamuna kuudelta ja hyökkäsin heti radion kimppuun. Nyt oli majakkabandi auki. En kuitenkaan lähtenyt summittaiseen metsästelyyn vaan aloin järjestelmällisesti bongata norjalaisia. Ja niitä tuli ovista ja ikkunoista, siis niitä vaikeampiakin. Reilussa tunnissa olin lokannut 33 puuttuvaa norjalaista, sitten valoisuus iski päälle. Päivä olikin sitten niin kova liikunnallisesti, että illalla ei jaksanut lokata kuin 11 uutta norskia. Kelit siis alkoivat. Meidän vaan piti lähteä seuraavana päivänä pois joten se siitä.
Reissu oli kuitenkin hieno. 18 norjalaista jäi puutoslistalle ruotsalaislista kutistuu kuin pyy jne.. Tämähän ei ollut kuuntelun ehdoilla tehty reissu, vaan vaimon kanssa virkistäydyttiin ja minulla oli radiot mukana. Amiraalin takana siellä ylempänä näytti olevan hyvää antennimaastoa, toivottavasti Raimoa onnistaa paremmin. Lokit tulevat aikanaan, minä kun pränttään ne vielä alkuun paperille ja sitten hakkaan vasta tietsikalle. Se jäi vaivaamaan kun antenni oli siellä männyn sisässä, vaikuttiko se signaalien heikkouteen? Puu oli tiheä mutta mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. Korkeuttakaan ei ollut kuin viitisen metriä, mutta olimmehan kuitenkin vaaran rinteellä muutaman kymmenen metrin korkeudella ympäröivästä maastosta, pohjoisen suunta oli avoin.
Sitten vielä tunnelmia eräältä vaellukselta, löytyi pilven seasta tällainenkin masto.
-Reijo-
|
REU 
Sivu: 1
Vuokatti 21.-24.10.2007 (Luettu 10041 kertaa)
